|
Yliopistojen henkilöstöjärjestöt ja Suomen ylioppilaskuntien liitto ovat huolissaan siitä, että yliopistojen merkitystä yhteiskunnalle ei haluta tunnustaa. Tuoreimpana osoituksena tästä on eduskunnan käsittelyssä oleva yliopistolaille rinnakkainen lakialoite. Siinä esitetään kumottavaksi nykyisen yliopistolain 20 §, jonka mukaan yliopistoilla on oikeus olla Helsingin yliopiston kanslerin välityksellä edustettuina Valtioneuvoston istunnossa käsiteltäessä yliopistoja koskevia asioita.
Yliopistojen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle on laajasti tunnustettu ja sivistysvaliokunnankin useasti toteama. On erinomaisen tärkeää, että yliopistoilla on mahdollisuus edustajansa välityksellä osallistua valtioneuvoston kokouksiin käsiteltäessä yliopistoja koskevia asioita. Näin turvataan yliopistojen toimintaedellytykset sekä yliopistojen ja valtiovallan keskinäinen ymmärrys ja yhteistyö. Tämä on ollut koulutusjärjestelmämme vahvuus. Valitettavasti tätä yhteistyötä korostetaan usein vain juhlapuheissa, mutta käytännössä todellinen keskustelu jää vähäiseksi. Osa ongelmista syntyy siitä, että vaikka yliopistot ja opetusminiseriö kykenisivätkin löytämään yhteisen sävelen siitä, miten jossakin asiassa tulisi edetä, voi valtiovarainministeriö käyttää valtaansa tästä poikkeavalla tavalla, kuten tapahtui yliopistojen taloudellisen autonomian osalta yliopistolakia uudistettaessa.
Yliopistojen edustuksen kanavoituminen Helsingin yliopiston kanslerin kautta on perustunut kanslerin asemaan julkisoikeudellisena instituutiona. Yliopistojen edustus säilytettiin Helsingin yliopiston kanslerin lasnäolo- ja puheoikeuden muodossa kun yksittäisiä yliopistoja koskevat lait yhdistettiin nykyiseksi yliopistolaiksi 1996-1997. Myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto on tukenut kanslerin asemaa koko yliopistolaitoksen edustajana valtioneuvoston istunnoissa. Suomen yliopistojen rehtorien neuvostolla ei nykytilanteessa ole vastaavaa institutionaalista asemaa, ja edustusoikeuden antaminen neuvostolle vaatisi myös neuvoston aseman lainsäädännöllistä vahvistamista.
Allekirjoittaneet katsovat, että yliopistojen mahdollisuus tulla kuulluksi myös valtioneuvostossa korostaa yliopistojen autonomiaa ja ottaa huomioon sen kiinteän suhteen, joka valtiolla ja yliopistoilla on ollut ja tulee olla. Yliopistojärjestöt toivovat, että ylimmän opetuksen ja tutkimuksen asema muistetaan myös käytännön toimissa, eikä unohdeta yliopistojen merkitystä koko yhteiskunnallemme.
|
