|
Suomi on valinnut keskeiseksi menestystekijäkseen koulutuksen ja tutkimuksen. Erityisesti Suomessa on panostettu tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Myös yliopistot ovat saaneet tästä osansa. Lisärahoitus on kuitenkin käytetty yliopistojen toiminnan laajentamiseen eli määrälliseen kasvuun. Kymmenessä vuodessa opiskelijoiden määrä kasvoi 33 prosenttia, maistereiden 38 prosenttia ja tohtorien 128 prosenttia. Henkilöstön määrä yliopistojen perustehtävässä sen sijaan on pysynyt samana tai supistunut. Voimakkaasti ulkopuolisella rahoituksella lisääntynyt toiminta rasittaa yliopistojen muuta infrastruktuuria ja henkilöstöä – puhumattakaan sen aiheuttamasta pätkätyöongelmasta, josta kärsivät sekä henkilöstö että työyhteisöt.
- Laajuuden myötä on saavutettu suuria kansallisia etuja. Se on auttanut nostamaan muun muassa kansalliset koulu- ja terveydenhuoltojärjestelmät sekä julkishallinnon kansainvälisesti korkealle tasolle, sanoi Suomen rehtorien neuvoston puheenjohtaja, Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä. Sipilä puhui Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry:n viikonvaihteessa pidetyn valtuustokokouksen yhteydessä järjestetyssä koulutustilaisuudessa.
Laajuus ei Sipilän mukaan ole kuitenkaan yliopistoille itsetarkoitus. Yliopisto on tieteellinen instituutio ja tieteen merkitys perustuu enemmän laatuun kuin määrään.
Sipilä esitti myös huolensa yliopistojen taloutta uhkaavista tekijöistä. Hänen mielestään yliopistojen taloutta ei uhkaa niinkään opiskelijamäärien kasvu, vaan paine alentaa verotusta.
- Valtio on jo tehnyt päätöksiä verotulojen huomattavista supistuksista ja kansainvälinen talous tuottaa tuntuvia paineita jatkaa tätä linjaa, hän sanoi. Verotuksen alentaminen sopii kuitenkin huonosti yhteen perinteisen yliopistomaailmamme kanssa.
YHL:n puheenjohtaja Päivikki Kumpulainen esitti valtuuston avauspuheessaan huolensa erityisesti Oulun yliopiston uutisoinnista siitä, että yliopiston rahoitustilanne johtaisi henkilöstön lomautuksiin ja muun muassa hallintopalvelujen ulkoistamisiin.
- Viesti on kovasti ristiriitainen muun muassa poliittisten linjausten kanssa, hän harmittelee. Muun muassa valtion talousarvioesityksessä todetaan, että ”yliopistot kehittävät työyhteisöjään siten, että niiden kilpailukyky työnantajina paranee ja henkilöstön työkyky ja –tyytyväisyys lisääntyvät”.
- Väkisinkin herää kysymys, onko tapaus Oululla jokin yhteys pitkään kasvatettuihin määrällisiin tulostavoitteisiin ja yliopiston tuloksiin, ja joutuuko henkilöstö joustovaraksi, jos tuloksia ei saavuteta? Tällainen politiikka ei voi olla hyväksi ja toimivaa.
Kumpulainen tähdentää, että yliopistojen henkilöstöpolitiikkaa on selkeästi terävöitettävä ja henkilöstöpolitiikan keskeiset kysymykset tulee oikeasti nostaa esille sekä yliopistojen sisäisissä että yliopistojen ja opetusministeriön välisissä tulosneuvotteluissa. Tässä asiassa on myös opetusministeriön tunnettava vastuunsa.
Kumpulainen huomauttaa, että vaikka paljon on vielä tekemätöntä työtä, niin pienistäkin edistysaskeleista iloitaan. Tällaisia pieniä askeleita ovat edistyminen määräaikaisuusasiassa.
- Ollaan vihdoinkin oikealla tiellä, hän iloitsee. Asia on ollut sekä YHL:n että Palkansaajajärjestö Pardian ykköskysymyksiä jo pitkään. Asian eteen ollaan tehty paljon ja sinnikkäästi työtä.
Hän kiittelee julkisuuden voimaa. Sillä asiassa alkoi tapahtua vasta sitten, kun YHL oli saanut asian mediaan ja nostettua sen lehtien palstoille.
|
